Makaan silmät kiinni selälläni.

Lämmin, lempeä energia virtaa raajoissani ja sydämeni sykkii tiheään. Tunnen, kuinka kehoni kiittää harjoituksesta. Opettaja pyytää lempeästi kääntymään oikealle kyljelle, josta nousen hissukseen istumaan. Pidän yhä silmiäni kiinni. Sisälläni tapahtuu, ajatuksia vilisee. Rauhallisemmassa tunnelmassa kuin saliin saapuessani. Opettaja lausuu kiitoksensa, että saavuimme tunnille. Kiitos, että jaoimme yhteisen hetken.

Laitan kämmeneni yhteen sydämeni eteen ja kumarran. Kumarran sydämelleni hiljaa. Muut tekevät samoin.

Namaste, opettaja sanoo. Me vastaamme. Samalla kun kuulen itseni kuorossa lausuvan tätä muinaista Sanskritin tervehdystä, nousee kysymys: mikä Namaste? Miksi sanomme näin yhteen ääneen?

Namaste on aasialainen ikiaikainen tervehdys, jota käytetään kun ihmiset tapaavat tai lähtevät omille teilleen. Sana Nama merkitsee kumartamista, as merkitse minä ja te merkitsee sinä. Kirjaimellisesti tarkoittaen ”Minä kumarran sinulle.” Eleenä Namaste on yksinkertainen: laitamme vain kädet yhteen, suljemme silmät ja kumarramme päällämme. Lausuessamme sen ymmärrämme, että olemme kaikki täällä toisiamme varten. Vähän kuin jakaisimme yhteisen hetken, kohtaamisen, itseämme ja toisiamme kunnioittaen. Sinä hetkenä saamme yhdessä jakaa kiitoksen. Vaikka Namastea käytetään tervehtiessä ja hyvästeltäessä se lausutaan yleensä tunnin päätteeksi. Tämä siksi, koska joogan ja loppurentoutuksen jälkeen mieli on yleensä rauhallisempi ja hiljaisempi.

***

Joogan viikkotuntimme löydät täältä.

***

Anni Kanerva

Kirjoittaja on HIMAssa mediaharjoittelun tehnyt logoterapiaopiskelija. Annia kiinnostavat meditaation, joogan ja ihmisenä kasvamisen haasteet varsinkin retriittielämän ulkopuolella: totuudet itsestä paljastuvat parhaiten ihmisten kanssa. Teksteissään Anni käsittelee hyvinvointia kokonaisvaltaisella ja arkisella tasolla. Tarkoituksia elämästä ei puutu koskaan.