Olin vasta 3 vuotias kun isäni kuoli. Yllättäen. Täysin odottamatta.

Luonnollisesti olen kokenut suurta kaipausta isääni kohtaan, mutta saanut kokemuksen myötä myös valtavan suuren lahjan. Intohimon elämää kohtaan.

Muistan jo hyvin nuorena ajatelleeni, että jos elämä voi päättyä milloin tahansa, niin miksi ihmeessä tuhlaisin sen ajan, joka minulla on, asioihin, joista en pidä.

Tämä ajatus on vahvasti ohjannut elämänvalintojani, mutta jossain vaiheessa huomasin silti ajautuneeni elämään Sitku –elämää. Jos vain minulla olisi toinen työ, toinen koti, toinen sitä ja tätä, niin sitten olisin onnellinen.

Odotin jatkuvasti olevani paikassa B vaikka olin paikassa A. Yritin kaikin tavoin pyristellä paikassa A olemista vastaan ja pyrin tekemään kaikkeni, jotta pääsisin äkkiä paikkaan B. Ajattelinhan tiedostamattani olevani onnellisempi sitten kun pääsisin paikkaan B.

Oli kuitenkin yksi keino, jolla pystyin saavuttamaan onnellisuuden ja vapauden tunteen heti.

Matkustaminen.

Muistan, miten vuosia sitten olin lentämässä Helsingistä New Yorkiin. Lento oli mennyt hyvin ja odotin jo kovasti perille pääsyä. Viipyisimme kaupungissa vain kolme päivää ennen kuin jatkaisimme eteenpäin ja halusin saada näistä kolmesta päivästä kaiken irti. Kun saavuimme New Yorkin lähelle, niin kapteeni kuulutti, että emme pääsekään laskeutumaan suunnitellussa aikataulussa vaan joudumme odottamaan, että pahin ruuhka kentällä helpottaa.

Kiertelimme ilmatilassa pitkän aikaa ja huomasin alkavani tulla kärttyisäksi. Vähäiset tuntini New Yorkissa olivat käymässä entistäkin vähäisemmiksi.

Sitten vilkaisin ulos ikkunasta ja näin mitä kauneimman auringonlaskun. Tuo kaunis näky sai minut onneksi takaisin rauhan tilaan. Muistan sanoneeni itselleni, ”Voin joko nauttia loppumatkasta koneessa vaikka ihailemalla kaunista auringonlaskua tai käyttää ajan märehtimiseen ja tuskailuun siitä, etten vielä ole perillä. Yhtään aiemmin en kuitenkaan olisi perillä valitsin sitten kumman tahansa ajanviettotavan.”​

Siinä hetkessä oivalsin, että olin usein elämässäni tietynlaisessa odotustilassa, jossa odotin vain pääsyä seuraavan kohteeseen. En ollut osannut nauttia odotustiloista elämässäni.

Aloin matkan päätyttyä keskittymään siihen, että nauttisin elämästäni tässä hetkessä. Päätin päästää irti ajatuksesta, että minun pitäisi juuri nyt olla jossain muualla tai keksiä juuri nyt mihin minun pitäisi olla menossa. Uudet määränpäät kyllä tulisivat, kun niiden aika on. Antauduin nauttimaan odotustilasta tietäen, ettei odotustilakaan jatku ikuisesti.

Palaan taas New Yorkin yläpuolelle. Pitkään lennettyämme ympyrää tämän kiehtovan kaupungin yläpuolella saimme lopulta lennonjohdolta luvan laskeutua ja pääsin perille. Matka ei mennyt täysin suunnitelmieni mukaan. Ei siinä ajassa kuin olisin halunnut eikä täysin sillä tavoin kuin olisin halunnut.

Näin on usein myös elämän laita. Asiat harvoin menevät täysin siten kuin olisit halunnut tai kuvitellut. Minä pystyin tämän lennon myöhästymisen ja siellä saamani oivalluksen myötä nauttimaan matkastani enemmän. Ymmärsin myös, että odotustilat ovat lähes poikkeuksetta valmistaneet minua vastaanottamaan uuden elämänvaiheen tai asian täydemmin kuin ilman odotusta olisin koskaan kyennyt.

Kun annat itsellesi luvan nauttia odotustilasta, voi intuitiosi toimia lennonjohdon tavoin. Antaa sinulle luvan ja tarvittavan ohjauksen, kun on aika jatkaa matkaa. Siihen saakka voit vain nauttia olostasi.

Näin kävi myös minulle. Kun aloin kiinnittämään huomioni siihen, mikä elämässäni jo oli hyvin ja tekemään tuttuja asioita tavalla, jotka voimaannuttivat minua, niin intuitioni alkoi taianomaisesti ohjata minua oikeaan suuntaan. Aloin saada ideoita ja inspiroituneita ajatuksia siitä, mitä minun tulisi seuraavaksi tehdä ja kuin huomaamatta olin kulkemassa kohti unelmiani. Ne alkoivat toteutua vaivatta ja ilolla.

Nyt jokainen kerta, kun huomaan olevani tilanteessa, jota en voi hallita (kuten ruuhka) tai huomaan haluavani kiirehtiä väkipakolla paikasta A paikkaan B paremman elämän toivossa, niin palautan mieleeni tuon hetken lentokoneessa.

Elämä tapahtuu tässä hetkessä. Ei eilisessä. Ei huomisessa. Kun opit nauttimaan käsillä olevasta hetkestä mahdollisimman paljon, voit alkaa tuntea olevasi enemmän elossa. Tyytyväisempi elämääsi. Rauhallisempi ja rennompi. Onnellisempi.

Kaikella on aikansa. ​​​​​​​​​​​​​​

***

Laura Janger-Laitio on toinen HIMAn perustajista. Laura opettaa HIMA Wisdom Practitioner– ja HIMA Henkinen Valmentaja -koulutuksissa. Lauran Sydämen polku -verkkokurssi on kaikille, jotka haluavat vahvistaa yhteyttä omaan intuitioonsa.