Vierasblogi: Tulevan joogaopettajan mietteitä

Toivotin vuoden vaihteessa muutokset tervetulleiksi eikä aikaakaan, kun löysin itseni joogaopettajakoulutuksesta. Olen ennenkin tehnyt melko jyrkkiä kurveja ja rohkeita käännöksiä elämässäni mutta tämä päätös syntyi nopeammin kuin mikään aikaisempi. Päätöstä eivät tukeneet järkisyyt  –  olen harjoittanut joogaa vasta muutaman vuoden, en tunne alan osaajia, en ole käynyt Intian ashrameissa enkä tunne joogafilosofiaa juurikaan. Minulla ei myöskään olisi ollut ylimääräistä aikaa ruuhkavuosien keskellä tarpovana, mutta seurasin intuitiotani – mukaan on lähdettävä.

Jännitin ensimmäistä koulutusviikonloppua ja mietin minkälaiseen seuraan olen liittymässä? Kävi ilmi, että ryhmämme oli varsin kirjava sekoitus eri ikäisiä, eri kokoisia, eri pituisen joogamatkan kulkeneita ihania naisia. Rentouduin lopullisesti, kun toinen kouluttajista piti aloituspuheenvuoronsa (joka meni suurinpiirtein näin):

”Me emme tarjoa teille yhtä totuutta tai yhtä gurua, jota teidän tulisi seurata. Kyseenalaistakaa kaikki ja etsikää sitä mikä on totta teille.”

Joogafilosofiasta löytyy kyllä suorat vastaukset moniin kysymyksiin, mutta oman ajattelun aktiivinen käyttö on paljon vaativampaa kuin valmiina annettujen vastausten pureksimatta nieleminen. Meinaan nyt harrastaa omaa ajattelua viimeisten viikkojen oppien pohjalta ja valitan jo tässä vaiheessa sitä, että tulen venyttämään postauksella sopivan pituisen blogin rajaa.

Joogan taustalla vaikuttaa uskonto vaikka usein lännessä todetaan, ettei jooga ole uskonto. Joogafilosofian juuret ovat hindulaisuudessa. Uskonnosta on lännessä tullut lähes kirosana, joten ihmisille pitää myydä henkisetkin asiat niin, ettei heille vahingossakaan synny mielikuvaa uskonnosta, joka on lähes sama asia kuin ajatus ilman sähköä elämisestä – not for me.

On kuitenkin todettava, että mistä tahansa asiasta ihmisen elämässä voi muodostua hänelle helposti ja usein huomaamatta, uskonnon kaltainen, päänsisäinen, toimintaa ohjaava järjestelmä. Työ, raha, politiikka, aate, urheilu, seksi, musiikki, ruoka, sisustus, ulkonäkö, perhe, puoliso, lemmikki, psykologia, matematiikka, lääketiede – mikä tahansa voi ottaa elämänsisällön tuottajan roolin. Ihminen on taipuvainen ulkoistamaan elämän tarkoituksen itsensä ulkopuolelle.

Jooga tarjoaa mahdollisuuden harrastaa henkisyyttä sillä pieteetin tasolla, mikä kullekin sopii minkä vuoksi lajin suosio kasvaa vuosi vuodelta. Joogatunteja on tarjolla lähes joka kuntokeskuksessa ja uusia joogaopettajia valmistuu monenlaisen koulutuksen kautta. Suomen tunnetuin joogalaji nojaa kurinalaiseen harjoitteluun ja elämäntapaan, valitun gurun oppien kunnioittamiseen ja seuraamiseen. Vapaa ajattelu ja kyseenalaistaminen vaikuttavat sieltä käsin katsottuna ehkä laiskan sitoutumiskammolta.  Jotkut traditionaaliset joogaopettajat paheksuvat opettajien massakoulutusta ja syyttävät koulutuksen tarjoajia rahastuksesta ja joogaperinteen popularisoinnista.

Mantran lomasta voi kantautua hampaiden kiristelyä. Kättä väännetään siitä kuka voi toimia opettajana, kuka voi kutsua itseään joogiksi, kuka seuraa oikeaa polkua, kuka harjoittaa oikeaa joogaa?

Ensimmäinen asia minkä tarkkasilmäinen joogasalilla vakituisesti käyvä huomaa on se, että jokaisella paikalla on oma kulttuurinsa. Käy nopeasti ilmi kuinka suositaan tietynlaista olemusta, ohjausta, tapaa kohdata ihmisiä ja sisustaa sali. Jos joogasta innostuu ja tutustuu joogakulttuuriin lähemmin voi huomata, että piireissä vaikuttaa monia arvoja, jotka eletään todeksi arjessa mm. ruokavalion, pukeutumisen ja uskomusten kautta. Näin on tietenkin kaikissa yhteisöissä, missä ihmiset kokoontuvat jonkin elämäntapaan liittyvän asian äärelle. Mitä merkittävämpi asia, sen vahvempi yhtenäiskulttuuri ja vaatimus siihen asettumisesta. Tämä on totta kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä mutta tunnistettavissa myös kevyemmissä kokoontumispaikoissa, kuten esim. tiettyyn musiikkigenreen sitoutuvissa baareissa.

Joogan läntiseen kulttuuriin voidaan liittää asana harjoittelun lisäksi mindfulness, downshiftaus, puhtaan ja raaka ravinnon arvostus, luonnollisen kauneuden korostaminen ja ekologiset valinnat. Jos meinaa olla pro-joogi, on olemassa yleistä arvostusta nauttivia välineitä, joilla voi osoittaa olevansa joogan kanssa tosissaan. Niitä ovat oikeanlainen matto, laatu trikoot ja aidot voimakorut.

Olen myös pistänyt merkille sen, että yogini ei meikkaa, se ei liene sääntö, sillä joogan juuret ovat Intiassa missä naiset perinteisesti rajaavat silmänsä vahvasti, mutta ehkä sillä lännessä viestitään vihkiytyneisyyttä, puhtautta, terveyttä ja omasta itsestä omana itsenään iloitsemista. En kuitenkaan toistaiseksi ole nähnyt saleilla kainalotuheroita tai tuuheita säärikarvoja – siinä luonnollisuus jäänee jokaisen oman harkinnan varaan ja mitä ilmeisimmin moni valitsee karvojen kohdalla epäluonnollisuuden. Terveellisyys ja luonnollisuus asettuvat myös mielenkiintoiseen vuoropuheluun vartalon venyvyyden, elastisuuden ja vaikeisiin asanoihin haastamisen tullessa puheeksi.

Joka lajissa on tunnistettavissa omat ulkoiset ihanteet ja erityispiirteet – fitness piireissä meikataan silloinkin kun hikoillaan ja kisoihin vielä vahvemmin. Feikki-rusketus, feikki-kynnet, feikki-ripset ja feikki-rinnat kuuluvat monen lajin harrastajan varustukseen. Baletin maailmassa suuret rinnat ja muhkeat pakarat eivät ole tavoiteltavia ominaisuuksia – päinvastoin. Ruhjoutuneet varpaat piilotetaan kauniisiin satiinitossuihin. Ongelmia kaikissa näissä kulttuureissa nousee eteen silloin, kun mukaan pyrkivä poikkeaa jollain tavoin kaavasta eli jaetusta kulttuurista tai ei siihen mahdu.

Jooga ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole mitään ulkoista – ei edes täydellisesti tehty asana vaan väline rauhoittaa mieli meditaatiota varten. Meditaation tavoite on tulla tietoiseksi itsestä, korkeammasta minästä, asettua tarkkailemaan aistien lähettämiä kimmokkeita ja kyetä hallitsemaan omia reaktioitaan näihin. En väitä lainkaan olevani joogafilosofiasta syvästi perillä mutta aiheesta löytyy useita lukemisen arvoisia teoksia, joihin kannattaa tutustua.

Mutta olkoot gurusi, uskontosi, uskomuksesi, oppisi ja teesisi mitä tahansa, tulevat ne haastetuiksi elämän kriiseissä ja yllättävissä tilanteissa. Näin ollen harva asia on sellainen, jota voidaan kutsua ehdottomaksi totuudeksi ja harva asia on muuttumaton.

Omia uskomuksiaan ja totuuksiaan voi testailla yksinkertaisella ajatusleikillä (edellyttää vähintään keskitason mielikuvituskykyä). Kuvitellaan että uskot kauniin kotisi tekevän sinut onnelliseksi. Kuvittele että se palaa poroksi – mitä sitten? Kuvittele että olet vakaumuksellinen kristitty ja uskot että abortti on kuoleman synti – sinä tai tyttäresi tulee raiskatuksi ja raskaaksi, miten toimit? Perheesi on sinulle kaikki kaikessa, tapahtuu vakava onnettomuus ja menetät heidät kaikki, miten jatkat elämääsi? Olet vegaani, joudut ulkomailla sairaalaan missä tarjolla ei ole vegaanista ruokaa, miten selviät? Joogaharjoitus pitää sinut käynnissä, loukkaat jalkasi etkä voi harjoitella kuukausiin, kuinka pysyt kasassa? Olet luottanut terävään päähäsi ja kykyysi hallita itseäsi ja ulosantiasi – saat aivoverenvuodon minkä seurauksena sanat menevät sekaisin eikä puhe enää luonnistu, mistä saat kokemuksen arvokkuudesta? Saarnaat uusimmat tutkimukset tukenasi multitaskingiä vastaan ja yllättäen saat potkut, joudut uudelleen kouluttautumaan, tekemään iltatöitä ja hoitamaan vanhaa äitiäsi, multitaskäät olosuhteiden pakosta, miten hallitset siitä koituvan stressin? Uskot universumin hyväntahtoisuuteen, vetovoiman lakiin ja korkeamman itsesi mahdollisuuksiin saavuttaa onni ja kaikki mitä tarvitset täyteen elämään, tsunami tulee ja pyyhkäisee sinut mennessään – mitä sanoisit ikuisuudesta käsin?

Tätä voisi jatkaa melko pitkään mutta idea taisi tulla jo selväksi. Kaiken voisi ehkä tiivistää sanontaan – paras kasvattaja on se, jolla ei ole lapsia huollettavanaan. On aina helppoa olla hyvä ja esimerkillinen, kun tilanne ei juuri sillä hetkellä kosketa omaa itseä.

Saatan kuulostaa tylyltä mutta tarkoitukseni ei ole synkistellä vaan herättää niin itseäni kuin sinua pohtimaan sitä, mikä elämässä on kaikkein oleellisinta, tärkeää ja pysyvää. Mikä uskomus, teesi, arvo, elämäntapa ja gurun oppi, kestää elämän muuttuvissa tilanteissa?

Meidät on pantu tallaamaan tätä palloa yhdessä 7 miljardin muun ihmisen kanssa. Jokainen tarkastelee maailmaa omien lasiensa läpi. Lasit on rakennettu mm. perimän, sukupuolen, asuinympäristön, opintojen ja elämänkokemusten palasista. On sanomattakin selvää, että vaikka jakaisimme saman kulttuurin, elämäntavat ja uskonnon on kuplamme silti yksilöllinen. Kuka voi siis sanoa näkevänsä totuuden, kun jokaisella meistä on jonkinmoiset lasit nenällämme eivätkä ne valitettavasti katoa mihinkään edes silloin, kun me tulemme niistä tietoisiksi?

Jok´ikinen oppi tulee koetelluksi arjessa, elämänkriiseissä, muutoksissa ja etenkin lähimmissä ihmissuhteissa – ärsyttävän lapsen, erimielisen ystävän, vaikean sisaren, haastavan työtoverin, kipuilevan puolison ja ex-miehen uuden naisystävän kohtaamisissa.

***

DSC_0074Vieraileva blogaaja Johanna Matikka aloitti HIMAssa RYT200 Joogaopettajakoulutuksen tammikuussa. Työkseen hän multitäskää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, ammentaa käyttöteoriat sosiaalitieteistä, kiinnittyy kansalaisjärjestön ideologiaan paremmasta maailmasta myös vapaa-ajalla, uskoo rakkauteen, ihmeisiin ja rakastaa popcornia. (Kaksi lasta, koira ja maailman pitkämielisin mies.)