Tässä juttusarjassa haastattelemme HIMAsta valmistuneita joogaopettajia. Vuorossa tällä kertaa syksyllä 2016 valmistunut Johanna Linner Matikka (YTM, RYT200, TRE ohjaaja, tohtorikoulutettava).

Valmistuin Himan joogaopettajakoulutuksesta syksyllä 2016. Viimeiset pari vuotta ovat olleet tapahtumarikkaita ja täynnä uuden oppimista. Esikoiskirjani Muutoksentekijä – kohti lempeyden vallankumousta (Basam Books) ilmestyi juuri tänä syksynä (2019). Saatuani kirjan päätökseen, olen aloittanut tohtorikoulutettavana Welfare, Health and Management -tohtoriohjelmassa Itä-Suomen yliopistossa. Tällä hetkellä olen päivätyössä kansalaisjärjestössä asiantuntijana, jonka lisäksi ohjaan joogaa ja TRE® (Tension, Stress & Trauma Release Exercise -harjoitusta) sivutoimisesti.

Miksi päätit lähteä mukaan koulutukseen?

Joogan mahdollistama voimaantuminen ja joogafilosofian kautta avautuva suhtautuminen maailman ovat olleet keskeisinä tekijöinä molemmissa projekteissa. Lähdin mukaan joogakoulutukseen omaa intuitiotani seuraten. Olin joogannut säännöllisemmin vasta melko lyhyen aikaa, eikä oma kehoni ollut minulle vielä niin tuttu. Kävin ennen koulutuksen alkua ja vielä koulutuksen aikanakin sisäistä keskustelua siitä, voiko näin kankea ja kehollisesti harjaantumaton henkilö toimia joogaopettajana. Mielikuva äärimmäisen notkeasta ja vähärasvaisesta joogaohjaajan kehosta istui vahvassa mutta kyse oli myös oman kehon kanssa sovinnon tekemisestä ja sen kanssa tutuksi tulemisesta, pelkojen voittamisesta ja itsemyötätunnosta.

Päivätyössäni kansalaisjärjestön asiantuntijana työskentelin eräässä projektissa traumaattisten kokemusten ja niistä toipumisen parissa. Tutustuin yhdysvaltalaisiin tutkijoihin, kuten Bessel van der Kolkiin ja Nadine Burke Harrisiin. Heidän kauttaan halusin hakea vastausta siihen miten traumoista ja lapsuuden haitallisista kokemuksista voidaan eheytyä. Psykiatri Pat Ogdenin tutkimukset traumatisoituneiden veteraanien parissa osoittivat, että potilaat, joilla oli hoidan aikana mahdollisuus osallistua joogaan paranivat muita todennäköisimmin. Ihmisen kokemat traumat siis varastoituvat kehoon, ja niistä toipuminen vaatisi myös kehollista, kokonaisvaltaista hoitoa. Tämän johdattelemana saavuin oikeastaan joogan pariin, ja vaikka kankea olinkin, päätin kuitenkin, etä annan itselleni mahdollisuuden tutkia liikettä ja tutustua joogaan.

Millainen oli vuotesi joogaopekoulutuksessa?

Koulutuksessa löysin turvallisen paikan, jossa saatoin pohtia omia keskeneräisiä ajatuksiani. Ryhmäni kanssa keskustelimme paljon vaikeista kokemuksista ja niiden kehollisista vaikutuksista. Oman turvallisen jooga heimoni kanssa keskustellessa nousi esiin uusia kysymyksiä, joihin halusin etsiä vastauksia. Tätä kautta löysin oman suuntani. Tiesitkö, että pitkään pelossa elävät ihmiset käpertyvät kokoon ja heidän liikkeensä kapenevat? Tätä voidaan purkaa esimerkiksi levenemistä vaativilla liikkeillä ja käsiä avaamalla.

Pian ymmärsin, ettei joogassa ollut kyse niinkään täydellisestä asanasta, kuin siitä mitä mielen ja sydämen tasolla tapahtuu. Tämän jälkeen opettajaksi kasvaminen on kulkenut samaa polkua ihmisenä kasvamisen kanssa.

Mikä oli koulutuksen suurin anti ?

Joogaopettajakoulutus (RYT200) on ollut alku syvempään joogan ja ennen kaikkea itsen oppimiseen. Kehotietoisuuden kasvu on mahdollistanut monia sellaisia asioita, joihin en olisi ollut valmis ennen koulutusta. Oman kehon kanssa ystäväksi tulemisen ansiosta omat voimavarat ja koko potentiaalini on käytössäni. 

Koulutukseen hakeutuminen oli ehdottomasti epämukavuusalueelle astumista, missä yleensä suurin muutos onkin mahdollinen. Olen kasvanut enemmän näinä kolmena vuotena joogaopettajakoulutuksen alkamisen jälkeen kuin niitä edeltäneen 10 vuoden aikana, joka ei sekään mitään höttöhattara olemista ollut. Sain hyvän pohjan, jonka perustuksista on ollut turvallista lähteä kehittämään osaamistaan, ei ainoastaan hyvinvointialalla vaan omaan asiantuntijuuteeni yhdistäen.

Olen saanut toteuttaa uusia asioita, luoda omannäköistä konseptia päivätyöni sivussa ja tehdä asioita, joista aiemmin vain unelmoin. Ajatus siitä, että voi lähteä liikkeelle sitten kun on “valmis”, on osoittautunut vääräksi. Me olemme jo valmiita ja opimme uutta niin pitkään, kuin tarve vaatii – useimmilla meistä uutta oppimista riittää loppuun asti. Käsitys valmiista on siis muuttunut.

Vuosi sitten en olisi uskonut, että olen esikoiskirjailija. Kun selasin taaksepäin joogakoulutuksen muistiinpanoja, huomasin kuitenkin, että asiasta on puhuttu mentorini Lauran kanssa jo silloin! En todellakaan osannut odottaa joogapolkuni johdattavan minut kirjailijaksi.

Miksi valitsit juuri Himan opekoulutukseen ?

Himan opettajakoulutus on monipuolinen ja se nauttii modernin joogayhteisön arvostusta. Klassinen asanaopetus oli hyvässä vuoropuhelussa joogafilosofian, hengitysharjoitusten ja henkisen kasvun opetuksen kanssa. Opin vähintään yhtä paljon opiskelutovereiltani kuin koulutuksen opettajilta. Kävimme tavattoman kiinnostavia keskusteluja ja pohdintoja, monien ryhmäläisten kanssa olemme edelleen tekemisissä.

Minkä parissa työskentelet nyt ja minne katseesi on suuntautunut?

Olen erikoistunut traumainformoidun joogan ohjaamiseen, tällä tarkoitan vaikeiden elämänkokemusten (kuten lapsuusajan laiminlyönti, perhe- ja parisuhdeväkivalta tai seksuaaliväkivalta) jättämien keho-mielen muistijälkien kanssa työkentelyä erilaisten kehollisten menetelmien, kuten joogan avulla.

Kiinnostus joogan ja muiden kehollisten menetelmien hyödyntämisestä traumatyöskentelyssä heräsi joogaopettakoulutuksen aikana, jolloin aloin etsiä tietoa aiheesta. Löysin traumasensitiivisen joogan (TCTSY)  ja kävin menetelmän peruskurssin Kööpenhaminassa reilu vuosi sitten.

Olen päätoimeni myötä päivittäin tekemisissä lähisuhdeväkivallan, sen jättämien jälkien ja toipumisen kysymysten kanssa. Se mikä auttaa yhtä, ei välttämättä sovi toiselle. Toipumisen tueksi tarvitaan monenlaisia kehollisia ja kokonaisvaltaisia menetelmiä. Terapialla voidaan puuttua mielen tasolla oleviin solmukohtiin, mutta kehoon varastoituneet traumat vaativat purkuun somaattisia, kehollisia menetelmiä.

Olen iloinen siitä, että traumainformoitu jooga on herättänyt kiinnostusta joogayhteisösssä. Suomesta löytyy muitakin kurssin käyneitä ohjaajia. Myös traumaresilienssin ja mindfullnessin yhteyttä on meillä tutkittu. Alamme päästä vihdoin sille tasolle missä muualla maailmassa ollaan oltu jo pitkään – masennusta, ahdistusta ja traumaperäistä stressiä hoidetaan muillakin keinoin, kuin yksin lääkkeillä ja perinteisellä terapialla, joita toki myös tarvitaan.

Oma väitöstutkimukseni etsii vastausta siihen mistä lastensuojeluun saisi toipumista tukevia tekijöitä. Suomessa julkisissa palveluissa on liian vähän kehollisuutta ja liikettä, liian vähän kehontuntemusta. Sosiaalityöllä ja sosiaaliohjauksella tuetaan tuen tarpeessa olevia kohti toivottua muutosta, toimivaa arkea ja oman näköistä elämää. Ihmisen kehotietoisuus voi olla ohut ja vaillinainen, traumaattisen kokemuksen takia kehoyhteys voi olla vaillinainen. Voimavarakeskeisyys ja valtautuminen (empowerment) on toimintavoiman kasvun tukemista ja sen mahdollistamista.

Tulevaisuudessa jatkan kehollisen traumatyöskentelyn opiskelua ja traumainformoidun joogan, TRE menetelmän, positiivista psykologiaa ja itämaisen lääketieteen yhdistävän konseptini kehittämistä. Ohjaan joogaa tällä hetkellä vain suljetuille erityisryhmille, myös osana väitöstutkimustani.  Noin kerran vuodessa pidän myös itsetuntemusta syventäviä naisten retriittejä ja naistenpiirejä yhteistyössä muutamien kollegoitteni kanssa. Pidän edelleen myös TRE-aloituskursseja, joista informoidaan @kehoturvaa-sivullani.

Esikoiskirjassani nostan esille aiheita, jotka ovat nousseet yhä tärkeämmiksi elämässäni. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen huomioiminen kaikessa toiminnassa, sekä hyvän kierrättäminen ja manifestoituminen ihmissuhteissa. Miten minä voin palvella muita omasta autenttisesta minästäni käsin ja miten lähelläolevat voivat tukea minua? Miten hyvinvointitoimijat voivat myydä hyvinvointia, jos se ei ole totta heille itselleen, jos he eivät elä kuten opettavat?

Jooga sen laajassa merkityksessä elää arjessa joka päivä, milloin hengitysharjoituksina kiireen keskellä, milloin pitkänä harjoituksena. Ahimsan eli väkivallattomuuden toteuttaminen on eräs keskeisimpiä periaatteita, jota elän päivittäin todeksi työssäni.

Mitä terveisiä antaisit sellaiselle, jota opekoulutus kiinnostaa ?

Kuuntele sydäntäsi. Jos epäröit, istu epäröinnin ja mahdollisen pelon kanssa jonkin aikaa ja anna itsellesi aikaa kuulostella mikä on sinua varten. Himan koulutus sopii sinulle, joka olet kokonaisvaltaisesti kiinnostunut tutkimaan joogaa ja kehollisuutta sekä valmis löytämään oman samanhenkisen heimosi, joka tukee sinua kasvun tiellä.

Johannan kirjavinkit traumainformoituun kehollisuuteen tutustumiseksi:

Jäljet kehossa / Bessel van der Kolk
Kun tiikeri herää / Peter A. Levine
Syvälle ulottuvat juuret — Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen / Nadine Burke Harris
When the Body Says No: The Cost of Hidden Stress / Gabor Maté
Trauma and Recovery /  Judith Herman  

Johannan kotisivut löytyvät osoitteesta: www.johannalinner.fi sekä facessa @Kehovoimaa