Kirsi Tikka on tanssitaiteilija (SKOBOL, 2006), kulttuurituottaja (HUMAK, 2017), joogaopettaja (E-RYT 200, RYT500), Ayurvedinen joogahieroja ja Reiki- terapeutti. 

Lapsesta saakka olen ollut kova pohtimaan ihmiselämän mysteerejä, sitä miten ihmiskeho toimii ja mikä on sielu, intuitio ja kokoelämämme tarkoitus. Jos liikunta, ja viimeisimpänä tanssi, ei olisi vienyt naista mennessään, olisi yksi vaihtoehtoreittini ollut filosofian ja taidehistorian opinnot tai uskontotieteellinen. 

Nuoruusvuosiini on mahtunut yleisurheilua, voimistelua, muodostelmaluistelua, balettia ja nykytanssia. Pääsy Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitokseen (SKOBOL) 14-vuotiaana mullisti suuresti elämääni sillä edessä oli paikkakunnan vaihdos ja muutto Helsinkiin kauaksi muusta perheestä. 

Seuraavat seitsemän vuotta hurahti tanssin parissa ja tähtäimessäni oli ammattitanssijan ura. Ensi kosketukseni joogasta sain jo 13-vuotiaana vierailevalta baletinopettaja Saima Kranigilta, jota suuresti ihailin ja ihailen edelleenkin. Saima oli vahva nainen, jonka elämä tuntui mystiseltä. Hänen ihmeelliset tarinat joogasta ja energian liikkuvuudesta kiehtoi minua suuresti. Jooga ei vielä silloin imaissut mukaansa muuta lukuisten loukkaantumisten myötä päädyin astangajoogan pariin ja vuosi taisi olla 2005. Astanga jooga toi silloin lohtua elämääni sillä lähestulkoon kaikki muu liikunta tuntui tulehtuneessa lonkassa pahalta. Joogan terapeuttisen kokemuksen siivittämänä kääntyi uusi lehti elämässäni. Se mikä kiehtoi joogassa alun alkaenkin, kiehtoo edelleen. 

Joogassa minua kiehtoo sen universaali kieli, joka toivottaa tervetulleiksi kaikenlaiset ihmiset ympäri maapalloa – ulkonäköön, kokoon ja uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta. Ja lähtökohtaisesti joogassa pyritään siihen, miltä asanassa tuntuu, eikä siihen miltä se näyttää. Etenkin tämä kolahti silloin, kun takana oli tuhansia kilometrejä baletin tenduita, arabesqueita ja piruetteja, joissa nimenomaan pyrittiin luomaan illuusio tekemisen keveydestä, vaikka useasti baletin tanssiminen tuntui kaikelta muulta kuin kevyeltä ja kauniilta. Jooga on myös auttanut minua kehonkuvaongelmieni kanssa. Tuntuu mukavalta kun lyhyestä ja voimakkaasta kehostani onkin ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.

Vuodesta 2009 lähtien olen opettanut päivätyökseni joogaa monissa eri joogakouluissa ja kuntosaleilla ympäri pääkaupunkiseutua. Tämän lisäksi olen järjestänyt lukuisia joogan tiiviskursseja ja retriittejä. Jooga ehdin opettaa muutamia vuosia ennen kuin päädyin ensimmäiseen viralliseen joogaopettajakoulutukseen. RYT 200- tutkintoni suoritin Villa Mandalassa, josta valmistuin kesällä 2013. Täydensin opintojani Hima Happinessin RYT 500- koulutuksessa Tanya Popovichin johdolla vuosina 2016-2017. Vaikka olenkin opettanut joogaa jo pitkään, olen silti ikuinen oppilas ja vasta matkani alussa. Tämä ajattelutapa pitää minut kiinnostuneena itsestäni, muista ihmisistä ja elämästä ylipäänsä.

Hyvin intuitiivisena ihmisenä pyrin koostamaan joogatunnit oppilaiden tarpeiden mukaan jättäen kuitenkin pelivaraa improvisaatiolle, koska ikinä ei voi tietää mitä matkan varrella tapahtuu ja sattuu. Tuntien pohjana toimii traditionaalisen joogan tuntirakenne, jota rikon vapaudella ja rakkaudella lisäten mukaan harjoitteita eri kehonhallintamenetelmistä kuin tanssista. Jokainen tuntini on ainutkertainen kokemus, jota matkataan yhdessä. 

Joogaopettajana olen mielestäni lempeän vaativa ja kannustava. Haluan, että jokainen tunnille osallistuva kokee, että olen siellä heitä varten ja pyrin luomaan turvallisen tunnelman, joka kannustaa jokaista olemaan oma itsensä.


Hima Happiness- studiolla Kirsi ohjaa vinyasa flowjoogaa maanatai-iltaisin ja perjantaiaamuisin.​


Lisää Kirsistä
www.kirsitikka.com
www.instagram.com/kirsitikkayoga
www.facebook.com/kirsitikkayogamovementandtouch​​​​​​