HIMA Blogi: Anna anteeksi, päästä irti

Muutamia vuosia sitten Facebookissa pyöri haaste kirjoittaa 25 satunnaista asiaa minusta. Vuonna 2009 yksi näistä minun satunnaisuuksistani oli seuraava:

Olen pitkävihainen, mutta huonomuistinen. Ajan saatossa saatan unohtaa miksi olen vihainen, mutta anteeksi antaminen on vaikeaa.

Olen dramaattinen ja kiihkeä ihminen. Tunnen intohimoisesti ja suuresti. Yksi satunnaisuuksistani oli kyvyttömyys päästä irti loukatuksitulemisen tunteesta, vaikka tapahtuma olisi unohtunut. Vahva tunnemuisto asettui minuun, vaikka sen alkuperä jäi unholaan.

Ajattelin aikaisemmin, että isot muutokset persoonallisuudessa ovat harvinaisia ja epätodennäköisiä. Etteivät ihmiset pohjimmiltaan muutu. Nyt ajattelen toisin. Halutessaan ihmiset voivat muuttua, paljonkin. Kun on valmis nöyrästi ja kärsivällisesti kohtaamaan omat puutteensa, isotkin muutokset ovat mahdollisia. Kun lopettaa etsimästä syyllisiä itsensä ulkopuolelta ja ottaa vastuun itsestään ja omista tunteistaan, pysähtyy kysymään, miksi minä reagoin tähän? Vastaukset löytyvät peiliin katsomalla. Aina.

Tällä viikolla kohtasin entisen yhteistyökumppanin. Yhteistyö loppui pahaan riitaan ja loukkaantumisiin puolin ja toisin. Tilanne tulehtui nopeasti ja kulutti varmasti kaikkia osallisia. Yhteistä tulkintaa tilanteelle ei saatu. Reilua vuotta myöhemmin seisoimme suunnilleen siellä, missä kaikki alkoi ja loppui. Halasimme toisiamme.

Seuraavana päivänä istun viinilasillisella kauniin nuoren naisen kanssa. Hänellä oli jonkinlainen rooli avioeroprosessissamme. Hän on edelleen, lähes kuusi vuotta myöhemmin, syvästi pahoillaan ja kantaa syyllisyyttä. Istumme vastakkain, ja yritän vapauttaa hänet syyllisyydestä. En kanna kaunaa, en toivo hänelle pahaa, en katso taaksepäin ja toivo, että asiat olisivat menneet toisin. Minä olen antanut anteeksi ja hänen pitäisi antaa anteeksi myös itselleen. Sitä en voinut tehdä hänen puolestaan. Toivoin että hänkin päästäisi irti.

Kristillisellä perinteellä on ollut suuri vaikutus siihen, miten käsittelemme anteeksiantoa. Tarinan kaareen kuuluu anteeksiantaja, anteeksipyytäjä ja synti, pahan mielen välikappale. Roolit ovat selvät, usein syntikin on yksiselitteinen. Näin kulkee perusjuoni.

Vaikkei tämä ole koko totuus ja ainut tulkinta anteeksiannosta, tällainen tapa ajatella anteeksiantamista on kulttuurissamme hyvin yleinen. Lapsillekin opetetaan anteeksipyytämistä roolittamalla anteeksiantajan ja –pyytäjän roolit ja nimeämällä asia, joka anteeksipyytämällä käsitellään. Lapiolla toista päähän kilauttanut pyytää anteeksi siltä, joka itkee. Selvitetään mitä tapahtui ja miksi tapahtui. Lapionheiluttelija pyytää anteeksi. Katsellaan syrjäkarein pipon alta ja pyyhitään hiekkaa silmistä. Halataan.

Todellisuudessa tilanne harvoin on näin selkeä. Aikuisten maailmassa on monelaista lapionheiluttajaa ja monesti pyrkimykset ovat vilpittömät, vaikka toiminnan seuraukset voivat aiheuttaa itkua. Ei ole synnintekijää, ei loukattua, ei syntiä. On erilaisia osapuolia, jotka ovat toimineet subjektiivisista lähtökohdistaan katsoen aivan oikein. Koska roolit ovat epäselvät ja synninkin tunnistamisesta syntyy kiistaa, uhkaavat tilanteet jäädä selvittämättä ja anteeksipyynnöt pyytämättä.

Jumiutumatta siihen miten asiat menivät ja kuka sanoi mitäkin, on meillä kaikilla mahdollisuus antaa anteeksi ja päästää irti. Irti voi päästää yksinkin, jäämättä odotamaan hyvitystä. Hyvitystä ei ehkä koskaan tule. Kukaan ei ehkä koskaan tule sanomaan, että tunteesi oli aiheellinen. Ja silti se oli sinulle totta. Ja siitä huolimatta sinä voit päästää siitä irti. Puhaltaa pois kuin voikukan höytyvät.

Päästää vain irti. Kieltämättä omia tunteitaan ja itseään, mutta tunnistaen, miksi on takertunut juuri näihin tapahtumiin? Yhtä lailla olisi voinut takertua ihan toisiin juttuihin. Miksi olet pitänyt kiinni juuri näistä tunteista ja kokemuksista? Miten ne ovat palvelleet sinua? Mihin tarvitsit niitä? Kun tarkastelee tilannetta itseään tarkasti ja rehellisesti peiliin katsoen, löytää olennaisimmat vastaukset ja reitin päästää irti ja antaa anteeksi.

Minä olin onnekas. Molemminpuolisessa irtipäästämisessä on erityistä kauneutta. Olen onnellinen, että saan kasvokkain todeta näille ihmisille, etten toivo heille mitään muuta kuin hyvää. Se on ihana ja keveä tunne. Se on vapautta, täydellistä vapautta ja irtipäästämistä. Sitä, että minun matkani jatkuu ja olen onnellinen siitä, että heidänkin matkansa jatkuu.

Sanotaan, että ne jotka ovat sinua pahimmin loukanneet ja tuoneet eteesi ikävimmät tilanteet, ovat suurimmat opettajasi. Sanonnassa on viisautta. Voihan suuttumukseensa ja katkeruuteensa tehdä asumuksen. Tai sitten voi ottaa vastaan mahdollisuuden oppia, miten haastavassa tilanteessa päästää irti ja jatkaa matkaa. Ja antaa toisten jatkaa omaa matkaansa vapaana minun vihastani ja kaunastani.

Hyvää matkaa, suurimmat opettajani. Toivon teille kaikkea hyvää, ihanaa myötätuulta ja aurinkoisia matkoja omiin unelmaelämiinne.

Jos sinulla on ongelma jonkun ihmisen kanssa, et voi poistaa hänen ongelmaansa. Voit kuitenkin ratkaista oman ongelmasi. Ja ehkä tämä saa myös hänen ongelmansa katoamaan.

Ruediger Schache: Sydänmagneetti.  

**

Keiju Vihreäsalo on toinen HIMAn perustajista. Keiju opettaa HIMA Wisdom Practitioner– ja HIMA Henkinen Valmentaja -koulutuksissa. Keijun Särkymisen siunaus -verkkokurssi on kaikille rakkaudessa särkyneille.

**

Teksti on julkaistu myös Hidasta elämää sivustolla.

Kuva: Tiuku Pennola